Uusi "Terrifier: The Artcade Game" -peli tuo ikonisen Art the Clownin pikselöityyn sivuttain vierivään tappelupeliin. Vaikka hahmo onkin karismaattinen, pelin toteutus jättää toivomisen varaa, muistuttaen enemmän vanhojen lisensoitujen pelien heikkouksia kuin nykyaikaisten brawler-pelien parhaita puolia.
Keskeiset havainnot
- Peli on sivuttain vierivä tappelupeli, joka on saanut vahvasti vaikutteita Scott Pilgrim vs. The World: The Game -pelistä.
- Kampanja on lyhyt, kestoltaan noin kaksi tuntia, ja sisältää vain muutaman kentän.
- Moninpeli on rajoitettu vain paikalliseen co-opiin, ilman verkkopeliä.
- Taistelujärjestelmä on yksinkertainen ja kömpelö, ja siitä puuttuu tyydyttävä tuntuma.
- Pelin visuaalinen ilme on tyylikäs pikselitaiteella, mutta veriroiskeet ja suodattimet voivat olla häiritseviä.
Pelin toteutus ja pettymykset
"Terrifier: The Artcade Game" pyrkii vangitsemaan Art the Clownin brutaalin olemuksen sivuttain vierivänä tappelupelinä. Peli ammentaa inspiraatiota Scott Pilgrim vs. The World: The Game, Streets of Rage 4 ja Teenage Mutant Ninja Turtles: Shredder’s Revenge -pelien kaltaisista klassikoista. Valitettavasti lopputulos tuntuu ontolta ja pinnalliselta, kuin hahmot olisivat vain animoituja ruumiita.
Pelin tarina alkaa lupaavasti, kun Art the Clown ja hänen kumppaninsa eivät ole tyytyväisiä tulevaan elokuvaansa. Tämä johtaa veriseen rähinään, mutta tarina unohtuu nopeasti pelin edetessä. Vaikka tappelupelit eivät vaadi monimutkaista juonta, pienetkin tarinankerronnalliset elementit piristäisivät kokemusta.
Kampanja on yllättävän lyhyt, kestäen vain noin kaksi tuntia ja sijoittuen elokuvastudiolle. Pelaajat voivat valita Art the Clownin, Little Pale Girlin, Emily Cranen tai Burke the Orderlyn hahmoksi, joilla kaikilla on omat tilastonsa. Suurin pettymys on paikallisen moninpelin rajoittuminen, jättäen verkkopelin kokonaan pois vuonna 2025.
Taistelun kömpelyys ja puutteet
Pelin ydinmekaniikka pyörii lyömisen ympärillä. Vaikka hahmoilla on perushyökkäyksiä, väistöjä ja erikoisliikkeitä, taistelun tuntuma on kaukana tyydyttävästä. Liikkuminen on jäykkää, iskut tuntuvat tehottomilta ja tarttumisliikkeet toimivat epäluotettavasti. Ääniefektit eivät myöskään tue toimintaa, ja iskujen tai ammuskelun äänet katkeavat äkillisesti.
Erityisesti puuttuva "juggling" – kyky pitää vihollisia ilmassa komboilla – tekee taisteluista toistuvia ja tylsiä. Perusvihollisetkin kestävät yllättävän paljon vahinkoa, mikä tekee jokaisesta kohtaamisesta pitkäveteisen.
Boss-taistelut eivät pelasta tilannetta. Ne ovat enimmäkseen unohtuvia hahmoja, jotka toistavat kahta hyökkäystä. Pelissä on yksi hetkellisesti mielenkiintoinen osuus piikikkäiden seinien välissä, mutta se jää kertakäyttöiseksi kokeiluksi.
Visuaalinen ilme ja äänimaailma
Pikselitaide on pelin vahvuus. Hahmot ja ympäristöt ovat tyylikkäästi toteutettuja. Kuitenkin jatkuva veriroiskeiden, silmien ja hampaiden ruudulla oleminen muuttuu nopeasti häiritseväksi, eikä sitä voi kytkeä pois päältä. Oletuksena oleva CRT-suodatin ja VCR-efekti eivät paranna kokemusta, ja peli näyttää parhaalta ilman niitä.
Äänimaailma on kuin kokoelma hylättyjä äänitiedostoja. Aseiden äänet katkeavat, ääninäyttely on heikkoa ja taustamusiikki ei reagoi pelin tapahtumiin.
Lisätilat, kuten Time Attack ja Boss Rush, yrittävät pidentää peliaikaa, mutta ne eivät tarjoa koukuttavaa sisältöä, kun peruspeli ei ole nautinnollista. Myös jatkuva napin painaminen ylösnousemiseksi on vanhanaikainen mekaniikka.
Yhteenveto
"Terrifier: The Artcade Game" on pettymys monella tasolla. Lisensoituna pelinä se ei hyödynnä lähdemateriaaliaan kunnolla. Ilman Art the Clownin pikseliversiota peli olisi vain geneerinen tappelupeli. Tappelupelinä se on kömpelö ja yksinkertainen, eikä se pärjää nykyajan kilpailijoille. Peli ei ole huono, mutta se on unohtuva – mikä on ehkä vielä pahempaa.
Arvosana: 2/5
