Terminator 2D: No Fate tarjoaa pelaajille retrohenkisen pelikokemuksen, joka ammentaa vahvasti 90-luvun toimintapelien estetiikasta ja pelimekaniikasta. Peli kunnioittaa "Terminator 2: Judgment Day" -elokuvaa ja sen aikakauden pelisuunnittelua, tuoden samalla uusia, vaihtoehtoisia aikajanoja tutkittavaksi. Vaikka peli onkin uskollinen juurilleen, se ei ole vailla nykyaikaisia haasteita ja pelattavuuden hienouksia.
Keskeiset Huomiot
- Peli on selkeä rakkauskirje "Terminator 2" -elokuvalle ja 90-luvun pelikulttuurille.
- Tarjoaa vanhan koulukunnan 8-suuntaista tähtäystä ja haastavaa pelattavuutta.
- Sisältää ikonisia elokuvan kohtauksia ja vaihtoehtoisia tarinapolkuja.
- Retrohenkisyys on sekä pelin vahvuus että potentiaalinen heikkous.
Pelattavuus ja Tarina
Terminator 2D: No Fate herättää välittömästi muistoja vanhoista peleistä, kuten RoboCop vs Terminator. Sen 8-suuntainen tähtäysjärjestelmä vaatii tarkkuutta, kun pelaaja kohtaa niin poliiseja, vartijoita kuin robottejakin. "Aim"-painikkeen pitäminen paikallaan mahdollistaa tarkemman tähtäyksen, kun taas nopeat väistöt auttavat selviytymään vihollistulesta. Valittavana hahmoina ovat Sarah Connor, John Connor ja jopa T-800, joilla kaikilla on omat kykynsä, kuten Johnin kranaatinheittimen käyttö tai T-800:n minigun.
Pelin tarina seurailee pääosin "T2: Judgment Day" -elokuvan tapahtumia, mutta laajentaa sitä muutamalla tulevaisuuteen sijoittuvalla tasolla, joissa pelaaja ohjaa John Connoria. Tarinankerronta on pelityylille tyypillisesti yksinkertaista, toteutettuna pikseligrafiikalla ja lyhyillä tekstipätkillä. Tämä sopii hyvin pelin luonteeseen, sillä elokuvan juoni on useimmille tuttu.
Pelin kampanja tarjoaa mahdollisuuden kokea elokuvan ikonisimmat kohtaukset, kuten moottoripyöräbaarin tapahtumat ja maastopyöräilyn. Sairaalan pakokohtaus Sarah Connorina on myös mukana. Pelin tasot ovat hyvin suunniteltuja ja tarjoavat yllättävän haastetta vaikeustasoa nostettaessa, sisältäen myös ärsyttäviä, mutta reiluja vihollisia.
Haasteet ja Nostalgia
Vaikeimmat tilat sisältävät tiukan aikarajan ja rajallisen määrän jatkoja, mikä voi palauttaa pelaajan tarinan alkuun. Onneksi kampanjan läpäisy onnistuu nopeasti, noin 30–45 minuutissa, kun pelin mekaniikka on hallussa.
Vanhan koulukunnan suunnittelu tuo mukanaan myös joitakin turhautumisia. Ohjaus voi tuntua jäykältä nykystandardeilla, erityisesti tasohyppelyssä. Myös kiipeily vaatii tarkkaa ajoitusta. Nämä ovat pieniä yksityiskohtia, mutta ne vaativat totuttelua.
Pelissä on rajallisesti erilaisia aseita ja tehosteita. Sarah käyttää pääasiassa pistoolia, John taas tulevaisuuden asetta. Vaikka pelissä onkin satunnaisia tehosteita, kuten sirontatulta, ne eivät riitä pitämään pelattavuutta mekaanisesti monipuolisena pitkien pelisessioiden aikana.
Vaihtoehtoiset Polut ja Pelitilat
Kampanjan läpäisyn jälkeen avautuu kaksi uutta, haarautuvaa polkua, jotka tarjoavat vaihtoehtoisia skenaarioita, kuten "mitä jos Sarah Connor olisi ampunut Dysonin?". Nämä lisäykset antavat syyn pelata peliä uudelleen, vaikka ne eivät merkittävästi muuta tarinaa tai pelattavuutta. T-800:n ohjaaminen minigunilla on toki näyttävää, mutta ei yksinään riitä kantamaan vaihtoehtoisia reittejä.
Pelin ulkopuolella on Arcade-tila, joka poistaa välianimaatiot ja jatkot. Boss Rush -tila antaa pelaajan kohdata pelin pomot peräkkäin, ja Mother of the Future kokoaa kaikki Sarah Connorin tehtävät yhteen pitkäksi pelikokonaisuudeksi.
Yhteenveto
Terminator 2D: No Fate on tinkimättömän retrohenkinen peli, joka omaksuu 90-luvun pelien rakenteen, vaikeustason ja ajoittaiset kömpelyydet. Jos tämä tyyli miellyttää, pelissä on paljon nautittavaa: tiukka tasosuunnittelu, aito kunnioitus elokuvaa kohtaan ja riittävästi haastetta. Jos taas ei, jäykkyys ja toistuvuus voivat käydä pitkäksi. Peli tietää tarkasti, mitä se haluaa olla, ja se onnistuu siinä loistavasti, tarjoten uskollisille faneille unohtumattoman kokemuksen.
Arvosana: 3.5/5
