Pitkän yhdeksän vuoden tauon jälkeen Styx, ilkeä peikkosalamurhaaja ja varas, palaa uudessa seikkailussa. Styx: Blades of Greed on varovainen uudelleenjulkaisu, joka tarjoaa nautinnollista hiiviskelyä, mutta kompastuu toistuvaan rakenteeseen ja latteaan tarinankerrontaan.
Keskeiset havainnot
- Peli jatkuu suoraan edellisen osan cliffhangerista, mikä voi olla hämmentävää ilman muistikuvaa.
- Vaikka hiiviskelymekaniikka on edelleen nautinnollista ja nopeampaa, tarina ja hahmot jäävät ohuiksi.
- Pelirakenne perustuu vahvasti toistoon, keräten kvartsia kolmesta avoimesta alueesta.
- Visuaalisesti pelialueet ovat riittävän vaihtelevia, mutta tekninen toteutus on hieman karkeaa.
- Peli tarjoaa viihdettä hiiviskelyn ystäville, mutta ei ole suuri paluu, jonka Styx olisi voinut olla.
Tarina ja hahmot
Peli alkaa suoraan edellisen osan lopusta, mikä voi olla hämmentävää pelaajille, jotka eivät muista tapahtumia. Vaikka taustatarinan voi selvittää YouTuben avulla, hahmot ovat niin latteita, että menneisyydellä ei tunnu olevan suurta merkitystä. Styxin kumppanit, kuten orkkishamaani, kääpiöinsinööri ja tummahaltia, tarjoaisivat hedelmällistä maaperää konfliktille ja hahmonkehitykselle, mutta heidän välisensä vuorovaikutus jää pinnalliseksi. Ääninäyttely, erityisesti sivuhahmoilla, on jäykkää ja dialogi usein tahattoman kömpelöä.
Pelattavuus ja mekaniikat
Hiiviskely on edelleen pelin ydin ja nautinnollista. Styx on aiempaa ketterämpi, ja kaksoishyppy on käytettävissä lähes heti, mikä helpottaa liikkumista tiheissä ympäristöissä. Virheistä toipuminen on helpompaa, ja pelaaminen on rennompaa. Vihollisten tekoäly on perinteistä hiiviskelypelien tasoa; huomatuksi tuleminen ei ole katastrofaalista. Raskaammat viholliset vaativat enemmän luovuutta, kannustaen käyttämään ympäristöä tai Styxin erikoiskykyjä.
Styxin kyvyt, kuten kloonien luominen, ovat muuttuneet. Klooneja käytetään taktisemmin, ja suora kontrolli vaatii erillisen mielenhallintakyvyn aktivointia. Muut kyvyt, kuten mielenhallinta ja ajan hidastaminen, ovat hyödyllisiä, mutta niiden käyttöä rajoittavat Amber- ja resurssipisteet, jotka ovat yllättävän harvassa. Tämä kannustaa harkitsemaan kykyjen käyttöä, mutta voi myös vähentää pelaamisen iloa.
Päivitykset tapahtuvat taitopuissa, jotka parantavat Amber- ja kvartsikykyjä sekä työkaluja. Tehtävien suorittaminen ja keräilyesineiden löytäminen edistävät etenemistä. Nopea valintapyöräjärjestelmä, jossa lisäpaikat avautuvat tehtävien kautta, voi olla hankala, ja tehtävien ohjeet ovat usein epäselviä.
Rakenne ja visuaalisuus
Pelin rakenne perustuu kolmen suuren avoimen alueen tutkimiseen kvartsin keräämiseksi, palaten sitten ilmalaivaan ja suorittaen lineaarisia tehtäviä. Tämä toistuva silmukka voi käydä nopeasti ennalta-arvattavaksi. Alueet ovat suuria ja tarjoavat useita reittejä, mutta toistuvuus rajoittaa uudelleenpeluuarvoa. Visuaalisesti alueet ovat riittävän vaihtelevia, mutta tekninen toteutus on hieman karkeaa, ja ruudunpäivitys hidastuu nopean matkustuksen aikana.
Yhteenveto
Styx: Blades of Greed tarjoaa vankkaa hiiviskelyä ja tyydyttävää vertikaalisuutta, mutta sen tarina on latteaa ja rakenne toistuvaa. Peli on pätevä paluu, mutta ei suinkaan suuri voitto, jonka Styx olisi voinut saavuttaa pitkän tauon jälkeen.
