Saint Slayer: Spear of Sacrilege on uusi peli, joka pyrkii jäljittelemään 80-luvun lopun ja 90-luvun alun NES-pelien haastetta ja tyyliä. Peli on saanut kiitosta retrohenkisestä ulkoasustaan ja musiikistaan, mutta sen armoton vaikeustaso ja jäykkä pelattavuus jakavat mielipiteitä.
Keskeiset huomiot
- Peli on kunnianosoitus NES-aikakauden vaikeille ja armottomille peleille.
- Visuaalinen tyyli ja musiikki ovat onnistuneesti retrohenkisiä.
- Pelattavuus on tarkoituksella jäykkää ja vaatii pelaajalta totuttelua.
- Peli ei sovi kaikille, ja sen armottomuus voi turhauttaa.
Peli kuin suoraan menneisyydestä
Saint Slayer: Spear of Sacrilege on kehittäjä Lilymon kuudes yritys luoda autenttinen NES-kokemus. Pelin nimi on yhtä räväkkä kuin sen sisältö: kyseessä on verinen, goottilainen takaisku ajalta, jolloin pelit olivat vaikeita eivätkä antaneet pelaajalle armoa. Peli sijoittuu synkkään, 1600-luvun Eurooppaan, jossa entinen sotilas Rudiger lähtee kostamaan katolisen papin tekoja. Matkallaan hän saa käsiinsä Spear of Sacrilege -keihään, jota hän käyttää hyväkseen 21 tasoa sisältävässä seikkailussa, joka on täynnä tasohyppelyä, taistelua, verenvuodatusta ja outouksia.
Haastava pelattavuus ja Castlevania-vaikutteet
Kehittäjät kuvaavat peliä "veriseksi kunnianosoitukseksi 8-bittisen aikakauden kauhuhenkiselle sivuttain vierivälle toiminnalle". Tämä kuvaus osuu naulan kantaan. Pelissä yhdistyvät humoristiset hetket ja synkät visuaaliset elementit, kuten ristiinnaulittuihin ruumiisiin ja verisiin luunpaloihin. Pelin selkein inspiraation lähde on Castlevania, mikä näkyy tason suunnittelussa, goottilaisessa tunnelmassa ja pelimekaniikassa. Se, mikä modernista näkökulmasta tuntuu jäykältä ja kömpelöltä, on täysin tarkoituksellista. Hypyt vaativat sitoutumista, hyökkäyksillä ei ole ulottuvuutta, ja vahingon ottaminen voi työntää pelaajan kuiluun ja takaisin kentän alkuun. Peli on rankaiseva, mutta palkitsevalla tavalla.
Tarina ja hahmonkehitys
Pelin tarina on suurelta osin valinnainen. Suurin osa dialogista koostuu lyhyistä kommenteista pomoilta ja NPC-hahmoilta, jotka antavat vihjeitä taustatarinasta. Syvemmälle tarinaan pääsee tutustumalla matkakauppiaan kanssa käytäviin keskusteluihin ja eri loppuratkaisujen näkemiseen. Rudigerin liikesarja on yksinkertainen: hän voi iskeä keihäällään tai heittää sen, jos hänellä on tarpeeksi rukoushelmiä. Heitettyä keihästä voi käyttää myös kiipeämisalustana. Myöhemmät päivitykset lisäävät uusia liikkeitä, mutta Rudiger pysyy pohjimmiltaan vaatimattomana hahmona.
Vaikeustasot ja uudelleenpelattavuus
Peli on suunniteltu niin, että pelaajan on opittava sen kuviot ja ymmärrettävä, milloin hyökätä ja milloin väistää. Onnistuminen vaatii usein epäonnistumista. Helpoin vaikeustaso vähentää takaisinlyöntiä ja tekee vihollisista heikompia. Klassinen tila poistaa elämät kokonaan, jolloin kuolema tarkoittaa välitöntä pelin loppua. Elämien menettäminen antaa salasanan, jolla voi jatkaa kyseiseltä tasolta, mutta ilman kerättyjä parannuksia. Salasanat voi saada myös piilotettujen aarteiden löytämisestä, ja ne avaavat uusia pelitiloja tai aseita. Pelissä on myös pysyvä valuutta, Orbs, jota voi käyttää matkakauppiaalla ja joka auttaa vaikeammilla vaikeustasoilla. Peliä on tarkoitettu pelattavaksi useita kertoja, ja siinä on neljä eri loppuratkaisua sekä saavutuksia eri vaikeustasoilla ja keräilyesineillä.
Visuaalisuus ja äänimaailma
Pelin ulkoasu on erinomainen. Pixelitaide jäljittelee uskollisesti aikakautta moderneilla vivahteilla. Musiikki on myös vahvaa, täydellisesti retrohenkistä ja tarttuvaa. Kehittäjä Lilymo ansaitsee kiitosta myös Trophies-järjestelmän käytöstä, tarjoten erilaisia saavutuksia eri peliversioille.
Yhteenveto
Saint Slayer: Spear of Sacrilege on onnistunut ja koskettava kunnianosoitus klassikoille. Sen suurin heikkous on, että se ei tuo mitään erityisen uutta genreen, mutta se ei myöskään yritä. Se onnistuu täydellisesti tehtävässään olla peli, joka olisi voinut ilmestyä NES-aikakaudella. Jotkut tasot voivat tuntua pitkästyttäviltä ja jotkut kuolemat epäreiluilta, ja kuten arvostelija itsekin myöntää, peli ei sovi kaikille – eikä se ole tarkoitettukaan.
Arvosana: 4/5
