Uusi Resident Evil -elokuva, jonka on ohjannut Zach Cregger, herättää keskustelua fanien keskuudessa sen erilaisen visuaalisen ilmeen vuoksi. Vaikka elokuvasta puuttuvat sarjalle tyypilliset elementit kuten RPD-asema tai tunnetut hahmot, sen uudistushenki heijastaa Resident Evil -pelisarjan omia rohkeita suunnanmuutoksia vuosien varrella.
Keskeiset huomiot
- Elokuva poikkeaa visuaalisesti ja hahmovalinnoiltaan perinteisestä Resident Evil -kaavasta.
- Tämä uudistushenki on kuitenkin linjassa pelisarjan omien merkittävien muutosten kanssa, kuten Resident Evil 4 ja Resident Evil 7.
- Ohjaaja Zach Cregger korostaa elokuvan "rakkauskirjeenä" sarjalle, joka noudattaa sen maailman sääntöjä, vaikka ei suoraan kopioikaan sitä.
- Elokuvan ydin on pelikokemuksen ja tunnelman vangitsemisessa, ei niinkään loreen tai hahmoihin takertumisessa.
Elokuvan eroavaisuudet ja pelisarjan uudistukset
Zach Creggerin ohjaaman Resident Evil -elokuvan ensitrailerista on helppo huomata sen eroavaisuudet pelisarjaan. RPD-aseman, Nemesiksen tai Weskerin puuttuminen ja vain yhden vihreän yrtin vilahtaminen taustalla ovat saaneet jotkut fanit valittamaan elokuvan yhteyden puutteesta peleihin. He kaipaavat suorempaa sovitusta Chris Redfieldin tai Leon Kennedyn seikkailuista.
Kuitenkin, kuten artikkelissa todetaan, Resident Evil -sarja on itsekin osoittanut, että se voi olla parhaimmillaan, kun se uskaltaa poiketa tutuista kaavoistaan. Resident Evil 4, yksi sarjan arvostetuimmista osista, on tästä erinomainen esimerkki. Peli hylkäsi täysin perinteiset zombit, vaikka kyseessä onkin "zombisarja". Se siirtyi kiinteistä kamerakulmista yli olkapään -näkymään ja painotti enemmän toimintaa kauhun sijaan. Vaikka pelissä esiintyy Leon ja Ada Wong sekä Weskerin cameo, se tuntuu monin tavoin spin-offilta tai täysin uutena teoksena, mutta fanit ovat laajalti hyväksyneet sen sarjan kulmakiveksi.
Resident Evil 7: Uusi suunta
Closer point of comparison to Cregger’s film is Resident Evil 7: Biohazard, which was essentially a creative reboot of the entire property. I had played the remakes of RE2 and RE3 before starting up RE7, and I’m a little embarrassed now to admit that I initially felt disappointed–and almost betrayed–by how different 7 was. There wasn’t a single zombie found in the Baker house, and the lack of plot elements involving government conspiracies, corporate maleficence, and bioterrorism was jarring. I felt I was playing a Texas Chainsaw Massacre game with Blair Witch camcorder sequences sprinkled in. It took an hour or two for me to recognize the Resident Evil DNA within 7–item-crafting, puzzle-solving, locks and keys, the pervading sense of dread, and a gauntlet of absolutely messed-up creatures and monsters. RE7 quickly won me over, and it’s as much a true Resident Evil game as any of the ones I’ve played, even if it hadn’t thrown in Chris Redfield at the end.
Ohjaajan visio ja pelikokemuksen heijastaminen
Cregger on itsekin puhunut elokuvansa visiosta, korostaen sen olevan "rakkauskirje" sarjalle, joka noudattaa sen maailman sääntöjä, vaikka elokuvassa ei olekaan pelien hahmoja. Hän kuvailee elokuvan päähenkilöä, Bryania (Austin Abrams), avatarina itselleen pelien pelaajana. Creggerin tavoitteena oli luoda elokuva, joka tuntuu hänen omalta kokemukseltaan pelien parissa. Hän mainitsee pelien eskaloituvat tilanteet, aseiden kehittymisen ja resurssien hallinnan elementteinä, joita hän pyrki heijastamaan elokuvassaan.
Ohjaaja myöntää, ettei ole täysin varma pelisarjan aikajanoista tai yksittäisten hirviöiden inspiraatiosta, mutta tämä ei osoita hänen fanituksensa puutetta. Sen sijaan se korostaa, että Resident Evil on yhtä paljon, ellei enemmänkin, pelattavuutta ja tunnelmaa kuin pelkkää tarinaa ja hahmoja. Creggerin puheissa korostuvat RE4:n rytmi ja RE Villagen kammottavat olennot, eivät niinkään Redfieldit tai Umbrella.
Vaikka Creggerin Resident Evil näyttääkin erilaiselta, sillä on potentiaalia olla vahva ja mieleenpainuva osa laajempaa RE-franchisea. Riippumatta sen lopullisesta onnistumisesta, elokuva muistuttaa, että Resident Evil -fanien ei tarvitse olla liian jäykkiä sarjan suhteen, joka uudistuu jatkuvasti.
