Darwin’s Paradox on lyhyt, mutta mieleenpainuva ja sarjakuvamainen tasohyppelypeli, jonka pääosassa on rakastettava ja monipuolinen pieni mustekala. Peli yhdistää Limbon ja Insiden kaltaisten pelien pulma-tasohyppelyelementtejä, mutta tekee siitä vähemmän ahdistavan ja pelottavan. Sen sijaan Darwin’s Paradox tuo mieleen klassiset sarjakuvat, joissa on hassuja päähenkilöitä värikkäissä ympäristöissä. Lopputuloksena on miellyttävä helmi, joka tarjoaa runsaasti vaihtelua ja hyödyntää lyhyen peliaikansa tehokkaasti.
Pelin tarina ja hahmo
Pelin komediallinen lähtökohta alkaa hienovaraisesti ja muuttuu vähitellen ilmeisemmäksi. Päähenkilö, pieni mustekala nimeltä Darwin, haluaa vain palata kotiin valtamereen. Matkallaan hän kuitenkin törmää täysimittaiseen muukalaishyökkäykseen Maahan. Toisin kuin useimmissa peleissä, jossa sankari ryhtyy taistelemaan uhkaa vastaan, Darwin on vain mustekala. Hän ei ymmärrä tilanteen vakavuutta ja jatkaa matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän on enemmänkin Mr. Magoo kuin sankari, jonka havainnot rajoittuvat hänen välittömiin uhkiinsa, kun hän sinkoilee vihamielisessä maailmassa yrittäen selviytyä. Pelaaja ymmärtää tapahtumat eri kontekstissa kuin Darwin, mikä luo tarinaan kaksi tasoa.
Monipuoliset kyvyt ja pelimekaniikka
Vaikka Darwin ei ole sankari, hänellä on laaja liikesetti, joka tekee pelin tasohyppelystä luonnollista ja sulavaa. Nämä kyvyt perustuvat todellisten mustekalojen käyttäytymiseen ja sopeutumiseen, kuten tarttumiseen seiniin imukupeilla, musteen suihkuttamiseen petojen pakenemiseksi ja naamioitumiseen ympäristöön sulautumiseksi. Kuten todellinen mustekala, hän on liikkuvin veden alla, jossa hänellä on täysi 360 asteen liikkumisvapaus. Vaikka maaympäristöissä liikkuminen tuntuu hyvältä, veden alla liikkuminen on välittömästi luonnollisempaa, mikä korostaa tunnetta siitä, että hän on "kala kuivalla maalla".
Pelin aikana Darwin liikkuu viemäreissä, tehtaissa ja tiedelaboratorioissa, ja hänen on usein vältettävä vaaroja tai ratkaistava yksinkertaisia ympäristöpulmia. Darwin on vain pieni nilviäinen, ei taistelija, joten kaikki hänen työkalunsa on suunniteltu vaaran välttämiseen vahingoittamisen sijaan. Hän voi ryömiä muukalaisten ohi naamioitumalla oikeaan aikaan, suihkuttaa mustetta painaakseen nappia, joka ohjaa kuljetinhihnaa, tai kiivetä seinää pitkin päästäkseen eri huoneisiin. Veden alla hänen musteensa luo väliaikaisen mustan pilven, jonka avulla hän voi hiipiä petokaloja pakoon. Vaihtelu pitää pelin vauhdikkaana, ja noin kuuden tunnin peliaika kuluu nopeasti ilman pitkästymistä.
Visuaalinen tyyli ja haasteet
Maailma on visuaalisesti yhtenäinen ja miellyttävän näköinen. Vaikka peli sijoittuu 2D-tasoon, taustoissa on syvyyttä, ja ne usein vaikuttavat etualalla tapahtuvaan toimintaan. Seikkailun edetessä pelimaailma saa selkeän visuaalisen tyylin, retro-scifi-estetiikan, joka on ristiriidassa merielämän kauneuden kanssa.
Maailma on vaarallinen paikka pienelle mustekalalle, erityisesti muukalaisten ollessa kuvioissa. Pelaaja kuolee usein, mutta pelin antelias tallennusjärjestelmä varmistaa, ettei pelaajaa palauteta liian kauas. Pelissä on paljon "oppimista kuoleman kautta". Jotkut ansat on suunniteltu vaikeasti havaittaviksi tai ymmärrettäviksi vasta ensimmäisen kuoleman jälkeen. Tämän jälkeen voi kestää muutaman yrityksen selvittää, miten niitä vältetään ja miten ne suoritetaan oikein. Tämä voi johtaa toistoon, ja joskus voi turhauttaa joutua toistamaan osiota, jonka on jo ymmärtänyt ja jonka vain pitäisi suorittaa täydellisesti.
Kuolemat ovat useimmiten koomisia ja söpöjä. Peli on ennen kaikkea sarjakuvamainen, mikä korostuu animaatioissa, joissa Darwin ilmaisee tunteitaan entistä enemmän. Mutta myös tavallisissa kentissä hänellä on paljon luonnetta ja ilmeikkyyttä, joten hänen kehonkielensä on helposti luettavissa, vaikka hän onkin mustekala. Muukalaiset ovat samoin hauskoja ja ilmeikkäitä, ja heidän leiriytynyt 1950-luvun lentävä lautastyylinsä ja kömpelöt suunnitelmansa ihmiskunnan harhaanjohtamiseksi ovat visuaalisesti selkeitä. Pelin alussa näkyy heidän yrityksensä "UFOOD", ja kesti kauan huomata sanaleikki.
Darwin’s Paradox on lyhyt, mutta tiiviisti täynnä vaihtelua. Mustekalan käyttäminen päähenkilönä on kehittäjä ZDT Studion nerokas veto, sillä se tarjoaa laajan valikoiman liikkumisvaihtoehtoja ja kykyjä, jotka perustuvat luonnollisesti siihen, mitä lapsetkin tietävät merieläimistä. Nämä vaihtoehdot pitävät seikkailun vauhdikkaana, kun pelaaja siirtyy erilaisten pulma- ja tasohyppelyhaasteiden välillä ilman, että jää jumiin yhteen asiaan liian pitkäksi aikaa. Se on vahva debyytti Darwinille ja ZDT Studiolle, ja toivottavasti näemme lisää heiltä molemmilta.
